Palkkaava yritys ei oikeasti halua riveihinsä yrittäjää

Minua on huvittanut jo pidemmän aikaa yritysten työnhakuilmoitusten lähes puuduttava samankaltaisuus.

 

Tuntuu, että jos vaatebisnes seuraa tiukkoja trendimuutoksia, niin sama koskee myös työnhakuilmoituksia. Esimerkiksi joitakin vuosia sitten innovatiivisia työntekijöitä haettiin niin isolla iillä, että vieläkin tuntuu epämukavalta edes mainita sana innovatiivinen.

 

Nyt vuosi kaksi sitten hakutrendiksi on lukkiutunut termi “yrittäjämäinen”. Jotkut hakevat talon sisäistä yrittäjää, toiset kaipaavat yrittäjämäistä luonnetta. Intra- ja entrepreneur -sanat vilisevät toinen toistaan samankaltaisemmissa hakemuksissa, mutta jos yhtään pysähtyy katsomaan muita hakemuksen vaatimuskohtia, tulee aika nopeasti selväksi, ettei yrittäjämäinen asenne todellakaan ole kovinkaan fiksu lisä.

 

Uskoisin, että yritysten hakuilmoituksia laatineet tarkoittavat yrittäjämäisyydellä jotain aivan muuta kuin mitä yrittäjyys käytännössä on. Nimittäin, jos yritys todella haluaa talon sisälle yrittäjän tai yrittäjähenkisen henkilön, sitoutuu yritys myös siihen, ettei yrittäjää voi eikä kannata yrittää johtaa kuin muita työntekijöitä. Seuraaviin väitteisiin heijastan hieman omaa, n. 10 vuoden yrittäjäkokemustani.

 

Ensinnäkin väittäisin, että yrittäjä ja työntekijä ovat jo konseptuaalisella tasolla toistensa täysiä vastakohtia. Vastakohtaisuus näkyy niin työn roolin ymmärtämisen kuin sen merkityksenkin tasolla, ansaintalogiikan tasolla kuin vapaa-ajan roolin tasolla.

 

Yrittäjä on myös tietyllä tapaa vapaa sielu, jonka täytyy saada toteuttaa itseään parhaaksi katsomallaan tavalla. Se tarkoittaa, että töihin tullaan kun töihin halutaan tulla ja töitä tehdään niin kuin parhaaksi koetaan.

 

Työn vapauden lisäksi yrittäjyyden toisena merkittävänä kulmakivenä on uuden luominen. Uudet liiketoimintamallit ja kohderyhmät ovat luonnollisesti kaikkien yritysten to do -listalla (ainakin pitäisi olla), mutta siihen yhteiset sävelet yrittäjän kanssa yleensä loppuvatkin. Siinä missä yrityksen johto haluaa ensin kattavan selvityksen uuden suunnan ottamista varten, yrittäjä seuraa monesti mieluummin omaa “gut feelingiä”. Yrittäjän visioihin ei kova tutkimusdata nimittäin useinkaan mahdu. Se ei tietenkään missään tapauksessa ole huono asia, se vain tarkoittaa enemmän kokeilun kautta löytyvää, disruptoivaa liiketoimintamallia, kun taas tutkimuksilla perusteltu johtaa usein vähemmän radikaaliin, kompromissiseen malliin.

 

On huomioitava, että onnistuneimmat yritykset ovat yleensä niitä, joiden todennäköisyydet dataa peilaten ovat olleet huonoimmat. Mutta high return vaatii high riskin.

 

Yrityksen, joka haluaa pitää talossaan onnellisen yrittäjän, tulee mahdollistaa yrittäjän käyttöön valtavat resurssit ilman sen suurempaa datalla todistelua tai esimiehelle raportointia. Työnantajan täytyy siis periaatteessa laittaa silmät kiinni, ottaa yrittäjämäistä työntekijäänsä kädestä kiinni ja toteuttaa “leap of faith”, hyppy tuntemattomaan. Koska olen myös työskennellyt suuryrityksissä, sanonkin aivan suoraan, että vielä en ole tuollaista yritystä nähnytkään – ainakaan työntekijätasolla. Tällainen malli vaatii nimittäin niin suurta luottamusta työntekijän ja työnantajan välille, ettei entry levelin työtehtävissä tällainen voi yksinkertaisesti olla realistista.

 

Sen sijaan uskon, että yrittäjämäisyydellä työnantaja hakee enemmänkin sanaa “aloitekykyinen”. Aloitekykyiset ihmiset ovat ehdottomasti tärkeimpiä henkilöitä talossa kuin talossa ja mikä parasta, he voivat olla joko ekstroverttejä tai introverttejä. Aloitekykyinen tarkoittaa puhtaasti sellaista henkilöä, joka on innokas uusiin projekteihin ja suhtautuu muutoksiin todennäköisesti positiivisemmin kuin ns. “normityöntekijät”. Hän on valmis käärimään hihat eikä junnaa vastaan tai vain näyttele työn tekemistä. Sellaisista henkilöistä työnantajat ovat aivan varmasti valmiita taistelemaan.

 

Yrittäjät ovat toki aloitekykyisiä, se on selvää, mutta he ovat myös niin paljon muutakin mitä vakiintuneet organisaatiot eivät ole, etten yksinkertaisesti jaksa uskoa yrittäjän ja organisaation työsuhteen mielekkyyteen. Miksemme siis puhuisi asioista asioiden oikeilla nimillä? Jos oikeasti haluat riveihisi yrittäjiä, hae sitten yrittäjiä. Mutta jos et halua riveihisi oikeaa yrittäjää vaan pikemminkin aloitekykyisiä työntekijöitä, kannattaisiko hakemuksissa kokeilla esimerkiksi sanaa…no arvaat jo varmaan itsekin.

 

huggmikael
Helsinki

Mikael Hugg on kauppatieteiden maisteri, himo-oppija, millenniaalijohtamisen asiantuntija, innovaattori sekä visionääri. Hän on myös toiminut Millennial Advisorina Suomen suurimpien yritysten johtoryhmille.

Mikael on oppimisen maksimoimiseen perehtynyt keynote-puhuja, joka haluaa auttaa kuulijoitaan innostuneesti oppimaan, uskomaan omaan potentiaaliinsa ja yltämään parhaimpaansa – yrityselämän lainalaisuuksia mukaillen. Hugg uskoo jatkuvaan oppimiseen ja itsensä kehittämiseen niin startup-yritystä luotsatessa kuin elämässä yleensä. Menestys tulee ainoastaan oppimalla – siinä teema, joka tekee paitsi elämästä parempaa ja korreloi suoraan yrityksen menestykseen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu