Mikael Hugg - Kukkulan Uudet Kuninkaat Milleniaaleja johdettaessa johtajan on synnyttävä uudelleen. Uusi artikkeli joka keskiviikko.

Tarkoituksettomuus tappaa

  • Tarkoituksettomuus tappaa

Milleniaalien rynnistäessä työmarkkinoille yritykset ovat löytäneet itsensä uuden haasteen edestä.

Vanha ja hyvä malli, jolla organisaatiot ovat puksuttaneet eteenpäin viimeiset sata vuotta on lopettanut yhtäkkiä toimintansa.

 

Kun ennen palkattiin työntekijä ja tarjottiin kilpailukykyinen palkka vuosittaisilla korotuksilla, yrityksen ei tarvinnut juuri muuta tehdä. Ei tarvinnut miettiä yrityskulttuuria tai muitakaan “pehmeitä hömpötyksiä”. Kunhan vain kauppa kävi ja palkat lyötiin käteen. Yrityksen tarvinnut pelätä menettävänsä “sijoituksiaan”. Työntekijä paiskoi vaikka 30 vuotta töitä perhe-elämäänsä laiminlyöden, nosti sovittua mukavaa palkkaa ja oli tyytyväinen, jos pääsi lopuksi herrakerhon sikariportaaseen konjakkia maistelemaan. Kaikki oli hyvin.

 

Sitten tuli päivä, kun ovista astui työntekijöiden lapset henkilökortit kauloissa heiluen. Nämä nuoret aikuiset, ikäkohorttinsa mukaan milleniaalit, ottivat niin sanotusti pakan käteensä ja alkoivat sekoittaa. Toisin kuin aikaisempien polvien työntekijät, joiden arvomaailma perustui vahvasti Maslowin tarvehierarkian leveämmille tasoille ja savuisille kabineteille, milleniaaleja kiinnostivat muut asiat. Hyvä palkka oli oletus, ei etuisuus. Sikariporras vaihtui pingispöytiin ja tiukoille työajoille viitattiin kinnasta. Ja mikä pahinta; offlinesta siirryttiin onlineen. Kun aikaisemmin yritys oli sanellut pelisäännöt ja kaikki pelasivat kiltisti omaa vuoroaan odotellen, nyt sääntöjä alettiin kyseenalaistaa ja tilalle luotiin omia.

 

“Karmeaa!” parahtivat vanhat pamput kulmahuoneissaan. Tälle on tehtävä jotain! Alettiin kirjoittaa katkeria “ennen oli paremmin” artikkeleita ja “pullamössöteltiin” kaikkia niitä, joita vanhat, hyvät säännöt eivät kiinnostaneet. Jos otit kovan kannattavuuslaskelman sijaan esille pehmeän työhyvinvoinnin tarpeen, olit välittömästi uusavuton. Ehkä ajateltiin, että kun vain kielletään muutoksen tuulet, niin tulee taas tyyntä. Tai jos vain oikein fiilistellään vanhoja hyviä aikoja, jolloin rahalla sai ja hevosella pääsi, niin ehkä milleniaalit kasvavatkin aikuisiksi ja lopettavat haaveilut ja turhan optimismin.

 

Toisin kuitenkin kävi.

 

Milleniaalien vetämät startupit alkoivat näyttää tietä vetämällä toimistojensa designin uusiksi. Facebookin uusi pääkonttori nousi otsikoihin milleniaaleja houkuttelevan sisustuksen takia. Googlen liukumäet ja ilmaiset kahvilat puistattivat monia korporaatiopatuja. Pikku hiljaa ja nimenomaan hiljaisuudessa vanhatkin organisaatiot alkoivat suostua ajatukseen, että uusien tuulien aika oli tullut jäädäkseen. Mutta vaikka toimistoja remontoitiin ja säkkituolien kauppa kävi, niin yrityskulttuuri jäi 60-luvulle. Kukaan ei huomannut flipperipöytiä ja kahvikoneita kantaessaan, että jos yrityksen tapaa ajatella ei muuteta, niin kuori ei sitä pelasta. Monesta kakusta tuli päältä tavattoman kaunis, mutta oli sisältä silti sitä samaa, mansikkahilloista, kuivaa hääkakkua, joka maistui vain niille, jotka sen puoli vuosisataa sitten olivat kehittäneetkin.

 

Se, minkä moni yritys muutoksessa missasi, oli asioiden järjestys. Ensin pitää varmistaa, että sisältö on kunnossa ja tätä päivää, ja vasta sitten miettiä miltä ulkokuori näyttää. Pitää myös miettiä kenelle yritystä rakennetaan. Jos tarkoitus on houkutella milleniaaleja ja saada heidät kotiutumaan, kannattaa varmasti perehtyä siihen, mitä he työltä odottavat ja millainen heidän arvomaailmansa on.

 

Vinkkinä voin heittää, että vaikka makuja on varmasti yhtä monta kuin on milleniaalejakin, kuitenkin yksi teema tuntuu yhdistävän meitä ylitse muiden - ja se on tarkoitus. Kaikella on oltava tarkoitus. Yrityksellä on oltava tarkoitus ja sen pitää resonoida selkeästi myös jokaisen työhön. Ilman tarkoitusta yritys ei voi tehdä juuri mitään, mikä pitäisi milleniaalin talossa ja sitoutuneena. Vasta järkevän, milleniaaleja houkuttelevan ja mielellään ihmistä suuremman tarkoituksen jälkeen yritys voi todella muuttua sellaiseksi kuin se on itsensä haaveillut. Tästä on sitten hyvä jatkaa eteenpäin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Juuso Hämäläinen

Yritysmaailma ei ole ytimeltään muuttunut miksikään. Yrityksiä pyöritetään ja niissä työskennellään rahan tienaamisen takia. Ja hyvin selkeästi rahaa halutaan lisää. Yrityksiä ei perusteta joksikin hippileiriksi. Kerhotoiminta on eri asia.

Nykynuoret pitävät kahden tonnin liksaa jopa hyvänä. Samalla he kiroilevat, ettei raha riitä oman asunnon hankintaan tai muuhun tarpeelliseen. Kaikki tuntemani nuorena rahaa väheksyneet ovat muuttuneet tylsiksi pikkuporvareiksi. Ajavat saksalaisilla premium-autoilla, matkustavat monta kertaa vuodessa, omistavat asuntoja Suomessa ja ulkomailla.

Yritykset ovat hyvin erilaisia. Nyt meuhkataan etätyöstä. Suomessa oli yrityksiä jo yli 20 vuotta sitten, joissa etätyö oli käytössä. Olen itse ollut jo 80-90- luvuilla yrityksissä, joissa oli pelejä toimistossa, ilmainen aamiainen ja virvoitusjuomia, kaksi työsuhdeautoa, firman järjestämiä ilmaisia matkoja ulkomaille, firman vene tai hiihtomaja käytössä. Myöhemmin saattoi työmatkoillaan ulkomailla jäädä katselemaan paikkoja viikonlopuiksi. Menestyvä yritys pystyi tarjoamaan siis muutakin kuin töitä ja palkan. Mutta menestys tuli vain onnistuneesta liiketoiminnasta, tuotekehityksestä ja asiakaspalvelusta. Ihan siis tylsästä työstä.

Toimistojen designit ovat vain menneet huonompaan suuntaan. Vaativaa työtä tekevä arvostaa omaa työhuonetta ja rauhaa keskittyä, puhua puhelimessa tai konffassa. Tämän oppii, kun on töissä ensimmäiset 20 vuotta.

Itselle sopiva työn mielekkyys on asia, joka pitää huomioida paikkaa hakiessa. Yrityksen tehtävä ei ole tuottaa duunarille sen suurempia tunteita kuin yrityksen toiminta tarjoaa. Start up- yritykset eivät pätkääkään poikkea tästä. Olen niitä monta nähnyt.

Toimituksen poiminnat