Mikael Hugg - Kukkulan Uudet Kuninkaat Milleniaaleja johdettaessa johtajan on synnyttävä uudelleen. Uusi artikkeli joka keskiviikko.

Julkisen sektori ongelma on se itse

  • Julkisen sektori ongelma on se itse

Ajat ne muuttuvat: enää ei ole olemassa työpaikkoja, joissa saattoi työskennellä työuransa eläkkeelle saakka. Elämme maailmassa, jossa tulos, tehokkuus sekä proaktiivinen ote ovat itsestään selvyyksiä. Yksityinen sektori on jo uuteen aikaan siirtynyt askel asteittain, eikä muutos ole aiheuttanut rajuja shokkireaktiota. Mutta julkisella sektorilla asiat ovat toisin. Se on kuin olisi talviunilta säpsähtäen herännyt.

 

Kun eilen julkisen sektorin työt olivat kuin suojatyöpaikkoja, tänään niihin puhaltavat samat tulos tai ulos -tuulet kuin yksityisellä puolella. Muutoksesta voi olla monta mieltä, mutta varmaa on, ettei paluuta ole. Julkinen sektori on kuin pudonnut avantoon, ja sen on pakko oppia uimaan.

 

Julkiselle sektorille ratkaisuna ovat uuden työsukupolven (milleniaalien) työntekijät.

 

On selvää, että ajan kuluessa julkinenkin sektori tulee täyttymään milleniaalityövoimasta, mutta se, houkutteleeko se ikäryhmänsä talentteja ja rautaisimpia ammattilaisia, on kiinni toimista, joita siellä tehdään. Vaikka monien mielestä julkisen puolen on hankalaa kilpailla yksityisen sektorin korkeampia palkkoja vastaan, on sillä myös vahvat puolensa. Kysymys on siitä, kuinka ne viestitetään nuorille osaajille.

 

Julkiselle sektorille hyvänä uutisena on, että milleniaaleille palkka ei merkitse samaa kuin aikaisemmille sukupolville. En tarkoita sitä, etteivätkö milleniaalit rahasta pitäisi, vaan sitä, että milleniaalit arvostavat muitakin työn tarjoamia elementtejä kuin korkeaa palkkaa.

 

Julkisen sektori tarjoaa ”näköalapaikkoja”, joista esimerkiksi finanssivalvonta. Olemalla töissä yksityisellä puolella, vaikka Nordeassa, näkee vain sen kuinka rahoituslaitos asiansa hoitaa ja kuinka se kilpailutilanteensa kokee. Se on yksipuolista ja sumentaa työntekijän ns. koko totuudelta. On vain yksi totuus ja se on työnantajasi totuus.

 

Sen sijaan, kun työskentelet vaikkapa finanssivalvonnassa, näet koko paletin virheineen päivineen. Tuon näköalapaikan antama kokonaisvaltainen alan kokemus on valtavan arvokasta ja himoittua yksityisellä puolella.

 

Loppujen lopuksi arvokkainta asiassa kuin asiassa on konseptuaalinen, kokonaisvaltainen ymmärrys. Kun ymmärrät asian molemmat puolet ja niiden syys-seuraussuhteet, olet työmarkkinoilla arvokkaampi kuin luuletkaan. Se on julkisen sektorin vahvuuksia, joilla voidaan kilpailla yksityisen puolen palkkoja vastaan.

 

Julkisen sektorin suurin ongelma on se itse.

 

Nykypäivänä harmaa ei kiinnosta eikä työryhmäjargon nappaa. Julkisen sektorin olisi otettava itseään niskasta kiinni ja kiillotettava kantensa, jotta myös nuoret ammattilaiset sen huomaisivat. Julkisten tehtävien pitäisi näkyä enemmän stepping stonena kuin uran pääteasemana.

 

Nykyään kaikkia kiinnostaa lisäarvo eli olisiko julkisenkin jo aika näyttää omansa?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat